Vihdoinkin! Ensimmäinen osa! Toivottavasti pidätte.
Kuvia: Aika paljon x)
Heipparallaa täältä kuninkaallisten palatsista. Tänään seuraamme QorasRegenin elämää. Tässä näette linnan sisäpihan, eikö olekin kaunista?
Kuningatar Yvonne lempipuuhissaan, soittamassa kauniita kappaleita pianolla. Tällä välin Andreas kävi palkkaamassa työväkeä.
Kuningas huhuili kultaansa istuskelemaan ja ihastelemaan kaunista ilmaa.
Tässä on heidän ahkera hovimestari.
Jotkut ovat näemmä ryhtyneet hieman romanttisempiin toimiin. "Kulta, mennäänkö kamarin puolelle?" Kuningas kuiskasi Yvonnen korvaan. "Mmm..."
Juuri kun kuningasväki oli vetäytymässä vielä romanttisempiin puuhiin hovimestari ilmoitti että heille oli saapunut vieraita. "Hitto... kesken kaiken.." Kuningas sanoi hiljaa.
"Edward!" Andreas huudahti iloisena. "En kai vain häiritse?" "Et suinkaan.." Andreas vastasi.
Edwardin lisäksi vierailemaa oli tullut myös Kauppias Thomas ja hänen vaimonsa Marlene. Thomas tuli rupattelemaan veroista ja maanviljelystä.
"Hei Marlene!" Yvonne oli tullut alas ja tervehti vieraita. "Mitä kuuluu? Miten lapsenne jaksaa?" Yvonne kyseli. "Juuh.. Hyvinhän ne" Marlene vastasi hymyillen. "Millos minä saan kysyä mitä teidän lapsenne jaksaa?" ".. Luulen että pian" Yvonne sanoi ja vastasi hymyyn.
Kuningaspari hyvästeli ystävänsä. "Vihdoinkin kahden.." Kuningas leperteli Yvonnelle. "Niin, kulta" Yvonne hymyili säteilevästi. "Tule.." Andreas sanoi.
Eikä aikaakaan kun he olivat makuuhuoneessa ja kaikki voivat päätellä mitä tästä seurasi.. :)
Voi ei! Mitä te teette kuningatar! Eihän kuningatar tuolla tavalla voi juoksennella. Onneksi hovimestari ei nähnyt valmistaessaan päivällistä. Vaihtaessaan vaatteita ylhäällä Yvonne tuumi että olikohan hän tullut raskaaksi. Voi tyttöparka luulen ettei se onnistunut..
Andreas oli jo pukeutunut ja tuli katsomaan milloin päivällinen oli valmis.
No ei mennyt kauaa onneksi koska nälkä kurni vatsassa.
Kuningatarkin tuli syömään, vähän paremmin puettuna tällä kertaa. "Mmm... onpas hyvää possua, täytyy lähettää kiitos metsästäjälle" Yvonne tuumasi.
Kun kuningaspari oli menossa nukkumaan Yvonne sanoi: "Kulta.. Luulen etten ole raskaana.. Kun Marlene oli raskaana hän kertoi että oksenteli melkein koko ajan, minä en ole oksentanut kertaakaan..." "Pitäisiköhän pelata varman päälle?" Andreas sanoi lempeästi.
Herättyään kuningas päätti mennä kylpyyn. Haju ei ollut ennen kylpyä hääpöinen.. :)
Tämän jälkeen Andreas meni opiskelemaan lasten kasvatusta. Täytyihän sitä tietää miten lasta hoidettaisiin sitten kun se maailmaan putkahtaisi.
Yvonnekin oli herännyt ja mennyt katsomaan alakertaan joko oli aamiaista. "Hmp.. onpas hovimestari ollut huolimaton, kun oli jättänyt haisevat lautaset pöytään." Yvonne tuumasi keräillessään lautasia.
Tämän jälkeen kuningatar juoksi heti vessaan ja oksensi pyttyyn ja vielä toisen kerran perään. ".. Olen raskaana!" Yvonne huudahti, mutta iloisesti.
No löytyihän se hovimestari. Onneksi edes tekemässä jotain järkevää, mutta aamiaine olisi kyllä poikaa.
"Noh.. kun ei kerta palvelu pelaa on itse ryhdyttävä toimeen" Yvonne ajatteli.
Andreas tuli varmistamaan ettei satu mitään kamalaa, kuten esimerkiksi tulipalo, ohukaisia paistaessa.
"Mmm.. Tuoksuupas hyvälle.." Andreas nuuhki ilmaa. Varoppa vaan ei välttämättä kauaa..
No.. Mitään kamalaa ei onneksi tapahtunut ja ohukaiset onnistuivat hyvin.
Kunigatar päätti että nyt on yvä hetki kertoa raskaudestaan miehelleen. "Kulta.. Minä.. odotan vauvaa" Yvonne sanoi varovasti.
"Ihana uutinen!" Kuningas huudahti ja pomppasi pystyyn suutelemaan vaimoaan. (Letutkin jäi kesken :})
Odottavan äidin elämä on raskasta ja uuvuttavaa. Joten Yvonne kävi päiväunille.
Andreaskin oli väsynyt ja kävi vaimonsa vierelle nukkumaan. Ääk.. kuningatar kuorsaa.. Hih älkää kertoko kenellekkään.
En olekkaan muistanut esitellä heidän hevostaan, Musta Ruusua. Eikös ole kaunis?
Andreas kehitti logikkaansa shakki -pöydän ääressä.
Vihdoinkin Yvonnen vatsa kasvoi! Kohta pääsemme jo katsomaan sitä nöpönenää!
Nyt olikin jo aika sisustaa tulevalle pienokaiselle huone, ehkä hieman tyttömäistä...
Andreas piti huolta kunnostaan ja lähti ratsastamaan Musta Ruusulla.
Tämän jälkeen kuningaspari vetäytyi kirjastoonsa. Andreaksen pelaillessa shakkia, Yvonne opiskeli parisuhdeneuvontaa.
Vaihteeksi taas lettuja aamiaiseksi. :)
Hovimestari tuli Andreaksen juttusille ja kertoi voivansa hoitaa kaikki työt, ettei muita palvelijoita tarvittaisi. Andreas suostui ja hovimestari otti vapauden erottaa muut palvelijat.
"Onhan se paljon helpompaa kun ei tarvitse maksaa palkkaa kuin yhdelle palvelijalle" Yvonne esitti mielipiteensä hovimestarin ehdotuksesta.
Yvonne kutsui Marlenen kylään, juttelemaan kaikenlaisesta.
Kaikenlaisia muukalaisia siihen sattui Marlenea odottellessa.
Saapuihan hän sieltä.
Yvonne saapui Marlenea vastaan ja tervehti iloisesti.
"Ei voi olla totta! Olet raskaana!" Marlene huudahti yllättyneenä. "Niinpä niin" Yvonne naurahti.
Yvonne ehdotti että Marlene tulisi tervehtimään Andreasta. Marlene tuli mielellään tervehtimään.
Hovimestari oli kattanut lounaan pöytään ja Yvonne kutsui Marlenenkin syömään.
Yvonne oli todella väsynyt ja kävi nukkumaan, kun Andreas jäi vielä juttelemaan Marlenen kanssa.
Andreas ehdotti että Marlene maalaisi heistä perhekuvan kun pienokainen syntyisi, olihan Marlene tosi hyvä maalaamaan.
Marlene suostui ja Andreas hyvästeli hänet. Tämän jälkeen Andreaskin kävi nukkumaan Yvonnen viereen.
Heidän herättyään molemmat hakeutuivat rauhallisiin paikkoihin lukemaan. Yvonne näytelmä -kirjaa ja Andreas rakkaus -romaania.
Yvonnen vietyä kirjan pois hänen mahansa kasvoi. Katsokaa kuinka suuri se on!
On se kiva kun molemmat tekevät osansa aamiaista valmistaessa.
"Mmm... Nämä lettusi ovat todella hyviä" Andreas mussutti suu täynnä. "Miten voi kehua näitä kun me syödään näitä joka aamu?" Yvonne kysyi.
"Tiitii tilulei! Miksei hän voi jo syntyä?" Andreas lässytti katsellessaan ja hieroessaan Yvonnen mahaa. Kyllä sinä sen pian näet, lupaan.
Andreas maalaili taulua kun Yvonne meni vaihteeksi nukkumaan. Raskaana olevan naisen elämän on aika yksinkertaista, syömään, nukkumaan, syömään, nukkumaan...
Yhtäkkiä Yvonne pomppasi ylös ja alkoi ulvoa kuin susi...
Katsokaa Andreaksen helpottunutta ilmettä.... :) "Vihdoinkin hän syntyy"
Ooii! Katsokaa kuinka söpö hän on!
"Kumpi hän on?" Andreas kysyi iloisena "Hän on.. poika" Yvonne vastasi. Voiko enään ihanempaa näkyä olla!
"Sukumme perillinen!" Andreas ylisti heidän poikaansa. Nimeksi tuli Roger.
No niin ensimmäisen osan loppu.
~Adalmine~